Anu-Elina Ervasti kertoo uutisessaan “Vantaan pakettilajittelijat kertovat postilakon jälkeisestä kireästä tunnelmasta: tauot lyhenivät ja työntekijöiden kyttääminen alkoi” (HS 8.12.2019) Siitä kuinka Vantaan pakettilajittelijoiden keskuudessa ilmapiiri on kireä lakon jälkeen. Joistakin jopa tuntuu, että heitä rangaistaisiin lakosta. Mielestäni otsikko saa uutisen pääpiirteet hyvin esille ja kertoo suurimmat epäkohdat, jotka ovat ilmenneet lakon jälkeen. Vantaan Postin pakettilajittelijoista tuntuu siltä, ettei lakko parantanut oloja, koska lakon jälkeen lyhennettiin ruoka- ja kahvitaukojen pituuksia myös pyhätyövuorojen jakaminen ilman toiveiden kyselyä ovat saaneet työntekijöiden olon tyytymättömäksi.  

Mielestäni lakko ei saanut Vantaan pakettilajittelijoille tarpeeksi hyvää, koska lakon jälkeinen tunnelma oli niin kireä. He kokivat kyttäämistä, pompottelua ja vihapuhetta. Kerrottiin myös erään esimiehen vahtineen kelloja, jottei kukaan lähtisi liian aikaisin tauoille. Tämä on kuitenkin mielestäni hyvin väärin, eikä työnteko maita, jos on koko ajan valvovan ja tuomitsevan silmän alla. Työntekijöiden olon saisi tietysti paremmaksi, jos ei oltaisi niin pikkutarkkoja esimerkiksi tauoille lähtemisestä. Heidän työ on fyysisesti hyvin raskasta, joten taukojen lyhentäminen entisestään lakon jälkeen ei ollut viisasta. Ymmärrän työntekijöiden tyytymättömyyden ja, jos itse olisin tuossa tilanteessa, niin saattaisin harkita uutta työpaikkaa jossain, jossa ilmapiiri kannustaisi työntekoon. Posti toivon mukaan pääsee loppujen lopuksi työntekijöiden kanssa yhteisymmärrykseen ja kaikille tulee parempi mieli. Ilmapiiri on mielestäni hyvin tärkeä työpaikoilla. Huonossa ilmapiirissä on myös huono olla ja työskennellä.