https://yle.fi/uutiset/3-11093895

Peruskoulun 7.-9- luokkaa käyvä nuori on tänä päivänä yhä vaativampien valintojen edessä. Koulu vaatii, vanhemmat vaativat, tulevaisuus vaatii ja itselläkin on tavoitteita. Lapsuus ja helppous on auttamattomasti ohi ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla kypsä hallitsemaan suuria tietomääriä, soveltamaan jo opittua uusiin asioihin, valitsemaan juuri oikeat koulut ja oppiaineet tulevaisuutta varten, valitsemaan ammatti ja tekemään kauaskantoisia tulevaisuuden suunnitelmia. Aivan liian nuorena ja aivan liian nopeasti. Ei ole mikään ihme, että monen motivaatio sammuu opiskeluun samalla kun koettaa selvitä murrosiän asioista muuttuvan kehon ja mielen kanssa mitä suuremmissa hormonimyrskyissä. Ei ihme, että osa nuorista jää pois koulusta toistuvasti ja pitkiksikin ajoiksi, väsyy vaatimusten edessä, ahdistuu ja masentuu.

Onneksi näitä nuoria halutaan auttaa. Espoossa kehitetty Koukku- toiminta on yksi esimerkki siitä, miten paljon koulusta ”lintsannut” nuori tulee koulussa kuulluksi, empaattisesti ymmärretyksi, saa tukea ja apua koulunkäyntiinsä. Koukku- toiminnan erityisopettaja ja ohjaaja- työpari tekevät myös tiiviisti yhteistyötä nuoren kodin kanssa, mikä on varmasti tärkeä edellytys nuoren auttamisessa onnistumiselle. Vanhemmilta saatu välittäminen on nuorelle merkityksellinen asia.

Koukku- toiminnan kaltaiset tukitoimet ovat osa suomalaisen yhteiskunnan mahdollistamia keinoja ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja ajautumista mahdollisiin vakavampiin ongelmiin, kuten rikollisuuteen, päihdekäyttöön tai psykiatriseen hoitokierteeseen. On hienoa, että ongelmat tunnistetaan ja niille halutaan tehdä jotain. Pidän myös tärkeänä, että nuorta pyritään auttamaan nuoren ehdoilla, joka myös auttaa hyvien tulosten saavuttamisessa.

Erittäin huolestuttavaa on, että säästöjen saamiseksi koulukuraattoreita ja koulupsykologeja vähennetään Suomen kouluista. Tärkeät tukijat poistuvat ja jäljelle jäävän koulun henkilökunnan on selvittävä koulusta runsaasti poissaolevien asioiden selvittämisessä ja heidän tukemisessa. Lohtua tuo se, että Suomen kouluilla kokeillaan erilaisia malleja runsaasti poissaolevien nuorten kouluun motivoimiseksi ja tukemiseksi. Keinoista toivottavasti syntyy aikanaan hyviä yhtenäisiä toimintamalleja, jotka ovat tuloksellisia.

Pidän tärkeänä myös, että vanhemmat, koulun väki, ammattilaiset ja päättäjät muistaisivat, että nuoret tarvitsevat myös aikaa keskustella ja jakaa asioita keskenään. Toiselta nuorelta saatu tuki ja tsemppaus auttavat vaikeiden hetkien yli. Muistakaa järjestää aikaa ja mahdollisuuksia tavata toisia nuoria, olla ja harrastaa yhdessä. Välitetään toisistamme ja meistä nuorista – meissä elää tulevaisuus.